JOAKIM TINDERHOLT & HIS BAND – Deadlines
(Big H BIGHCD2301)
Norja on monen musiikinlajin luvattu maa, eikä myöskään blues eri olomuodoissaan muodosta tässä tarkastelussa sääntöä rikkovaa poikkeusta. Knut Reiersrudin, Vidar Buskin, Rita Engedalenin ja monen muun seuraksi on tällä vuosituhannella liittynyt erityisten kansainvälistenkin kehujen saattelemana kitaristi-laulaja Joakim Tinderholt. Oslon lahja vanhan koulukunnan rhythm’n’bluesille, bluesille ja soulille on operoinut oman vakioyhtyeensä kanssa aktiivisesti pian parisen kymmentä vuotta, mutta miehen julkaisutahtia ei järin hätäisenä voi pitää. Aikaisemmat albumit ”You Gotta Do More” (2014) ja ”Hold On” (2017) ovat nyt onneksi saaneet joulukuussa 2023 odotetun seuraajan, jonka julkaisijana kunnostautuu jo totuttuun tapaan Tinderholtin yhtyeessä toista kitaraa soittavan Håkon Høyen hallinnoima levymerkki Big H.
Muutenkin kokoonpano on säilynyt ennallaan: amerikkalaislähtöinen basisti William ”Bill” Troiani, rumpali Svein Åge Lillehamre ja pianisti Kjell Magne Lauritzen ovat kaikki vanhoja luottohahmoja vuosien varrelta. Tuotantopuolella pettämättömän laatutietoisissa miksaus- ja masterointitehtävissä sekä taustalaulajanakin on menossa mukana Tinderholtin Amerikan-serkkupoika Christoffer ”Kid” Andersen Greaseland-studiokalustoineen.
Pääasiallisesti omia 1950- ja 1960-luvun tyylille kumartavia kappaleitaan esittävä Tinderholt on paitsi lahjakas kitaristi, myös vaikuttava ja ulottuvainen laulaja, joka onnistuu vakuuttamaan lahjakkuuttaan tasasuhtaisesti myös levyn viidellä pitkään keikkaohjelmistossa hioutuneella cover-nostolla. Robert Wardin ja The Ohio Untouchablesin ikonisen lauluyhtyeballadin Love Is Amazing, Tyrone Davisin letkeän Can I Change My Mindin ja Solomon Burkenkin 2000-luvulla versioiman Tom T. Hallin How I Got To Memphisin ohella artistin käsittelyyn ovat päätyneet rehvakkaasti rokkaavat r&b-luennat Ike Turnerin (I Know) You Don’t Love Me’stä sekä Eddie Clearwaterin Hillbilly Bluesista. Omatekoisilla numeroilla tyylikirjo laajentuu silloin tällöin aavistuksen bluesrokahtavammaksi (joutuisan nimiraidan Deadlines ohella mm. slidekitaristi Daniel Eriksenin avittama Too Late sekä Gordon ”Sax” Beadlen fonin soitolla tehostettu Don’t Look Now), kuitenkaan kiekon johtoajatusta piirun vertaa kadottamatta.
Nöyrimmin rhythm’n’bluesin ja esisoulin arvokasta sanomaa jakaa albumin tunteen täyteinen päätös Love Is A Four Letter Word. Vaikka Joakim on levyttänyt tämän toistaiseksi tunnetuimman kappaleensa ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, ei ilman urkuri Frederik Mustardin vahvistamaa uutta versiota hieno albumikokonaisuus olisi kenties sittenkään saanut lopullista silaustaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
